Kirjailija?

Muistan vieläkin, kuinka rakastin hetkiä, kun sain pienenä istua äitini tai isäni sylissä ja he lukivat minulle. Vanhempani myös opettivat minua kirjoittamaan ja lukemaan jo ennen koulua. Rakastin tarinoiden luomista jo tarhaikäisenä ja silloin piirsin paljon sarjakuvia. Aku Ankka ja Muumit olivat suosikkihahmojani, ainakin piirtämieni sarjakuvien perusteella. Tuolloin kirjalliset lahjani olivat vielä hyvin rajoittuneet, joten puhekuplien tekstit olivat enimmäkseen vain yksittäisiä sanoja ja hyvin lyhyitä lauseentapaisia.

Ala-asteen lopulla ja varsinkin yläasteella suhteeni kirjoittamiseen syveni. Kiusasin opettajia kymmensivuisilla kirjoitelmilla ja hyvät arvosanat vain lisäsivät intoani. Tuolloin aloin kirjoittaa myös omaksi huvikseni. Laatikkoni ja tietokoneeni ovat täynnä valmiita ja keskeneräisiä tarinoita, runoja, romaaninalkuja ja novelleja. Osa on vanhoja koulutehtäviä, mutta suurin osa tarinoista on kirjoitettu oma-aloitteisesti.

Kirjoittaminen on minulle terapiaa. Se on henkireikä. Se on maalaamisen ohella yksi suurimmista intohimoistani. Kirjoittamisen avulla pystyy käsittelemään vaikeimpiakin asioita. Sillä pystyy myös karkaamaan johonkin toiseen todellisuuteen ja elämään jonkun ihan muun elämää. Sen avulla pystyy tallettamaan tärkeimmät muistot juuri niin kuin ne itse koki. Hyvä kirja voi saada sinut nauramaan tai itkemään yhtä hyvin kuin hyvä elokuva. Hyvä kirja voi koskettaa ja jopa muuttaa elämäsi kertaheitolla.

Tämä tapahtui myös minulle kun sain ensimmäinen kosketukseni fantasian maailmaan Viivi Hyvösen kirjasta Mahlaa Suonissaan. Ahmin kirjan yhdessä päivässä ja luin sen heti perään toisen kerran. Viivi Hyvösestä ei koskaan tullut menestyskirjailijaa, mutta hän vaikutti minuun niin paljon, että tuon kirjan jälkeen aloin kirjoittaa tosissani ja juuri fantasiaa.

Unelmani onkin joskus julkaista oma kirja. Mutta se ei voi olla vain mikä tahansa kirja, sen täytyy olla paras teokseni, sillä tiedän, etten luultavammin saa sen jälkeen enää toista mahdollisuutta. Minun ei tarvitse menestyä kirjallani. Minusta olisi mahtavaa, jos edes yksi ihminen saisi minun kirjastani samanlaisen tunteen kuin minä sain Hyvösen kirjasta.

Toivonkin tällä kurssilla saavani hieman rakentavaa palautetta kirjoittamisestani, jotta voisin hyödyntää sitä joskus tulevaisuudessa, kun saan vihdoinkin tarpeeksi rohkeutta aloittaa oman kirjani kirjoittamisen.